Moikka!

Olin suunnitellut kirjoittavani tätä blogia keskimäärin kerran viikossa, mutta edellisestä tarinoinnista on tainnut vierähtää jo hieman kauemmin. Aika tuntuu menevän kuin siivillä, mutta eikös se yleensä tarkoita lähinnä sitä, että ainakaan tylsää ei ole ollut. :)

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut muun muassa koulua (huhuh, hurjat 2 kurssia kokonaisuudessaan, mitenköhän jaksan opiskella niinkin paljon..;D), opiskelijajuhlia, vaalivalvojaisia (hyvä Sipilä!), SM-liigastudiota (go Kärpät!), kaupungilla kiertelyä, auringosta nauttimista sekä jalkapohjan rasitusvamma. Jopa viimeksi mainittukin otettu lähinnä huumorilla ensimmäisen sairauspäivän masennuksen jälkeen. Täällä Koblenzissa kevät on jo pitkällä. Tai oikeastaan minä kutsun sitä jo kesäksi johtuen siitä, että harvoin edes kesäkuussa (ainakaan opiskelukaupunkini Oulun korkeudella) päästään tälläisiin yli +20C lämpötiloihin ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen useana päivänä putkeen.

Tällaisia mahtavia kukkapenkkejä saa ihailla ympäri Koblenzia.

Enpä nyt äkkiseltään keksi parempaa tapaa viettää kesä(kevät)iltaa kuin Moselin tai Rheinin varrella jäätelöä syöden ja nautiskellen.

Ilta-aurinko taitaa olla mun lempiaurinko.

About viideskymmenes kuppi jäätelöä tähän kevääseen(kesään).

Kesämekkokelit <3

Tosiaan viime viikolla alkoivat kurssi(t) täällä ja kyllähän niitä englanninkielisiä maisteritason vaihtoehtoja löytyikin ihan mukavasti. Kävin testaamassa muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja, mutta yksi (New Product Development) erottui niin selkeästi edukseen muista, että valinta oli loppujen lopuksi hyvin helppo. Nuori innostava (mies)luennoitsija, puhuu erittäin hyvää englantia, käytönnön kokemus taustalla eikä ole vain kuluttanut yliopiston penkkejä ja käytäviä koko elämäänsä, innostava ja keskusteleva luennointitapa höystettynä huumorilla ja runsailla ajankohtaisilla esimerkeillä. Tykkään! Tosin miinuksina erittän työlään oloinen kurssi + luentoajankohta maanantaiaamuisin klo 8.15, mutta lähteepehän viikot reippaasti käyntiin. Myöskin tiistaiaamun kielikurssille pyöräily klo 8 tuntuu lähes luonnolliselta, kun yksi aamuherätys on jo alla. 

Täällä on tapana käydä testaamassa kursseja ensimmäisen viikon ajan. Lopulta about 80% ensimmäisellä luennolla olleista valitsee kurssin.

Tämä käytäntö voi johtaa opetuksen kuuntelemiseen käytävän puolelta, koska luokkaan ei mahdu.

Näissä maisemissa pyöräilen yliopistolle.

Iso G eli gradukin etenee ihan mukavaa tahtia kotitoimistossa ja lauantaina paikallinen posti toi viralliset kandinpaperit kivasti suoraan kotiovelle asti, joten tässähän voi pikku hiljaa alkaa katselemaan potentiaalisia työmahdollisuuksia. Mikä täällä Saksan työmarkkinoilla (ainakin meidän alalla) on hieman erilaista kuin Suomessa, on tutkinnot. Meillähän on aikalailla itsestäänselvyys, että jos opiskelet yliopistossa niin silloin luet samantien itsesi maisteriksi asti. Noh, täällä suurin osa kauppatieteilijöistä tuntuu lopettelevan opintonsa kandivaiheeseen. Ja tutkinnon Bachelor of Economics/Business Administration tuntuu saavan niin Hochschuleista, jotka vastaavat meidän AMK:ita sekä Universität-kouluista, jotka vastaavat meillä yliopistoja. 

Myös arvostus näitä kauppatieteiden kandeja kohtaan ei ilmeisesti ole täällä kovin korkea (tai sitten se johtuu vain siitä, että suurin osa paikallisista tuttavistani on insinöörejä..). Täällä kuulma kauppatieteitä opiskelevat lähinnä ne, joille ovet eivät auenneet muihin kouluihin tai ne, jotka haluavat päästä koulussa helpolla. Tässä onkin joutunut kovasti selvittämään, että Suomessa sitä joutuu pänttäämään ensinnäkin kuukausikaupalla kauppakorkeiden pääsykokeisiin, jotta pääsisi edes kouluun sisälle, ja toisekseen ei siellä sisälläkään opintopisteet kartu pelkästään käsiä heiluttelemalla (ainakaan kovissa aineissa ;)). Tulevaisuus ja työnhaku+työtehtävät näyttänee, mikä on totuus tässä asiassa.

Tutkintopapereiden lisäksi posti toi mukanaan myös makeat terveiset Suomesta.

Tulikin jo mainittua, että nämä viikot ovat sisältäneet tutkintoeroavaisuusihmettelyjen lisäksi myös hieman juhlintaa.

Pitihän sitä tarjota shotti Suomea myös muille vaihtareille

Viime torstaina päätettiin osallistua lukukauden avajaisbileisiin paikallisessa yökerhossa. Täällä on muuten torstai se pääpäivä ainakin opiskelijoiden kohdalla, sillä hinnat ovat niin lompakkoystävälliset, että Suomesta tuskin saa edes kraanavettä yhtä edullisesti. Ilmeisesti huhu halvoista hinnoista oli kiirinyt kauemmaksikin, sillä klubin ulkopuoli muistutti kovasti Kaarlen jonoa klo 24 lauantai-iltana. Onneksi vaihtarikaveri Eveliinalla oli VIP-kortti hallussa, jonka avulla marssittiin tyttöjen kanssa reippaasti koko jonon ohi suoraan sisälle. Kätevää!

Suomalais-azerbaidzanilainen selfie

Klubeilu oli ihan jees, mutta pubeilu on silti enemmän mun mieleen. Ei tarvitse huutaa kilpaa musiikin kanssa ja mahtuu myös liikkumaan, vaikka oluttuopista joutuukin maksamaan sen kokonaisen euron enemmän.

Täällä pubeihin mennään hengailemaan ja vaikka pelailemaan yhdessä. Meillä Suomessa on pöytälätkä, täällä pöytäjalkapallo.

Ollaan pelattu vähän korttia "Bad Taste" asuntolabileissä.

Tässä mun käsitys huonosta mausta, joka kuulma näyttää kuitenkin paremmalta kuin arkipukeutuminen Bangkokissa... 

Ennen tätä kipeää kinttua tuli käytyä katselemassa nähtävyyksiä naapurikaupunki Bad Emsissä, joka olikin oikein sympaattinen pikkukaupunki Lahn-joen varrella. Täällä käsin on todella helppo käydä lyhyillä visiiteillä uusissa paikoissa, sillä sadan kilometrin säteellä Koblenzista on kymmeniä kaupunkeja ja varmaan satoja pikkukyliä ihmeteltäväksi.

Viime päivinä aikaa on kulunut myös bussipysäkkien etsimiseen ja bussien aikatauluihin ennättämiseen. Paikallisen opiskelijakortin myötä saatu oikein liikkua ilmaiseksi bussilla on saanut myös minut yrittämään joukkoliikenteellä kulkemista erityisesti sattuneen jalkaepisodin jälkeen, mutta syystä tai toisesta minä ja bussi ollaan aika huono yhtälö. Esimerkiksi viimeksi eilen myöhästyin samasta bussista kahdesti peräkkäin ja viime viikolla en löytänyt tietäni koko pysäkille.

Tämmönen on täällä bussipysäkin merkki ja se voi olla pultattuna esim. talon seinään. Millä kansainvälisellä logiikalla H:sta saadaan linja-auto?

Tässä lyhykäisyydessään viimeiset pari viikkoa. Arki rullaa edelleenkin mukavasti eteenpäin. Ensi viikolla saadaankin tänne suomalaisia vieraita Bangkokin vaihtoajoilta (jes Pia tulee!) ja mennään loppuviikoksi isolla ex-vaihtariporukalla Stuttgartin olutjuhlille. Frühlingsfestit kieltämättä vähän jänskättää, mutta toisaalta pitää sitä varmaan kokea edes kerran elämässään yhdet saksalaiset olutfestivaalit.

Mä lähden nyt näyttämään tätä jalkaa lääkärille, jotta ensi viikon vieraiden ei tarvitsisi työnnellä minua pyörätuolissa.

Kuulemisiin,

Eliisa