Lonkeroveneellä Amsterdamissa ja muuta tavallista vaihto-opiskelijan arkea.

Yksi iso plussa täällä Keski-Euroopassa asumisessa on (sään lisäksi) se, että tosi lähellä on monia kiinnostavia ja vierailunarvoisia kaupunkeja. Juhannusta vietettiin kolmen tunnin ajomatkan päässä Amsterdamissa kanaaleja seilaten milläs muullakaan kuin Original Long Drink-veneellä saunoen ja paljussa istuskellen. Tuntui melkein kuin olisi viettänyt juhannusta Suomessa, mitä nyt keli oli hieman parempi ja maisemat vähän erilaiset.

Hartwallin tavoitteena on saada markkinoitua lonkero amsterdamilaisille muun muassa saunaveneen, paljun ja ilmaisen lonkeron avulla.

Amsterdamissa lonkero kulkee nimellä original ja sitä tarjoillaan mintun ja limen kera. Ihan toimiva yhdistelmä!

Saunakin oli ihan suomalaisen mieleen Harvian kiukaineen.

Ja koska lonkeroveneily ei riittänyt, myös majoituimme viikonlopun asuntoveneessä. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä damilaisille perinteikästä asumismuotoa jos Amsterdamin suunnalle eksyy.

Sen sijaan muutama viikko sitten vietin synttäreitäni Ranskan Strasbourgissa, jonne täältä Koblenzista pääsi autolla niin ikää alle kolmessa tunnissa. Samalla reissulla tuli vierailtua myös Chisun suomalaisille tunnetuksi tekemässä suloisessa Baden-Badenin kylpyläkaupungissa. 

Näkymät hotellihuoneesta.

Rohan-hotelli oli oikein viihtyisä ja sijainti ihan kaupungin keskustassa.

Hmmm..Mielenkiintoista parvekemuotia.

Cathedrale Notre Dame de Starsbourg.

Näkymät katedraalin huipulta.

Euroopan parlamentti.

Baden-Baden on täynnä kauniita kukkaistutuksia ja puistoalueita, yksi Saksan vanhimmista kasinoista sekä tietysti kylpylöitä, joissa en tosin uskaltatunut vierailemaan, sillä uimapukukoodista oli hieman epätietoisuutta.

Pari viikkoa sitten täällä Koblenzissa oli Bier-Börse olutmessut, jossa sai koko viikonlopun maistella eri oluita aamusta iltaan. Messuilla tuli käytyä muutamaankin otteeseen, sillä ne oli järjestetty mukavasti ulkona, vain noin kilometrin päässä kotoa.

Liekkö johtunut liian monesta oluesta, mutta tämä oli paras messukuva, joka puhelimen muistista löytyi..

Samana viikonloppuna viereisessä Winningenin kylässä järjestettiin kylän viinitilallisten viinijuhlat (joita on muuten tässä lähistöllä suurinpiirtein joka viikonloppu pitkälle syksyyn asti), joissa paikallisen viinin ystävänä totta kai piti vierailla. 

Lasillinen Rieslingiä suoraan viinitilan kellarista kolmella eurolla.

Muuten normaali arki on hyvin samanlaista kuin Suomessakin, lähinnä opiskelua ja urheilua (+auringonottoa). Gradun olen kironnut jo parisenkymmentä kertaa sanonko minne ja todellakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että alan olemaan jo allerginen tieteelliselle kirjoittamiselle.. Joten saas nähdä minähän kuukautena ja vuonna valmistun vai valmistunko ikinä :D Täällä on myös muutto meneillään tosin onneksi vain viereiseen rakennukseen. Yksi vaihdossa olleista kämppiksistäni tuli takaisin ja sen myötä neliöt ovat käyneet hieman liian ahtaiksi. Onneksi uusi koti löytyi suht helposti ja läheltä.

Tällästä tänne tällä kertaa, bis bald :)

Eliisa

PS. 25 päivää Suomen vierailuun <333

Kulttuurishokkeja

Tai ainakin aihetta ihmettelyyn.

Meillä on tämä viikko lomaa yliopistosta, koska Pyhä Henki vuodatettiin parisen tuhatta vuotta sitten maanantaina ja hartaina katolisina saksalaiset haluavat pyhittää asian muistolle kokonaisen viikon. Siksi onkin ollut aikaa tenttiin lukemisen ohella pohtia myös muutamia muita tärkeitä asioita, kuten mikäs täällä Saksassa on erilailla kuin omassa rakkaassa kotimaassani Suomessa. Yleisestiottaen Saksaa voidaan (onneksi) pitää kulttuuriltaan ja tavoiltaan hyvinkin lähellä Suomea, ja tästä syystä eteeni ei ole tullut vielä montaakaan aihetta ihmettelyyn. Kuitenkin ajattelin listata teille muutaman jutun, joiden olen huomannut kummastuttavan minua ainakin silloin tällöin.

1) Ulkokenkien käyttö SISÄLLÄ. Siis kuka muka haluaa jakaa kotinsa lattiat kadulta kenkien pohjiin tarttuneiden koiran pissan ja kakan ym. p*skan kanssa? En minä ainakaan, mutta useimmat saksalaiset oikein mielellään. Erityisen kummallisena olen pitänyt sitä, että paikalliset vieraat tulevat usein sisälle kengät jalassa riisumatta niitä, vaikka miten pyytäisi.. Tähän ärsyttävään ongelmaan ratkaisuna keksin tulostaa pari kenkäkieltolappua oven viereen seinälle, sillä tiedän, että saksalaiset tottelevat parhaiten painettua sanaa. Ja tämä keino on muuten toiminut hyvin ainakin tähän asti.

Meidän eteisestä.

2) Tupakointi sisätiloissa. Baarit, yökerhot, pienempien kylien ravintolat, jopa KOTONA... Ei kannata olla ainakaan astmaatikko tai muuten vaan tällainen herkkänenäinen pääasiallisesti tupakoimaton, jos haluaa istuskella pubeissa täällä. Nyt ymmärrän paremmin kuin hyvin, miksi Suomessa tupakointia on rajoitettu niin voimakkaasti.. Mikään muu ei ole niin ärsyttävää, kuin koittaa syödä ateriaa tai juoda lasillista viiniä samalla, kun vieressä viiden hengen seurue polttaa ketjuna röökiä. Myös vaatteet ja tukka joutavat pesuun kotiin päästyä saman tien, sillä tupakan haju todellakin tarttuu ja voimakkaasti.

3) Tiskaus. Tiskikaappi missä olet??? Suomalaiselle niinkin itsestään selvästä asiasta ei olla edes kuultu täällä. No mikäs siinä levitellessä tiskatut astiat pitkin keittiön tasoja tai kuivata ne saman tien suoraan kaappiin..  Myöskin tiskiharja on suorastaan harvinaisuus täällä, sillä paikalliset tykkäävät pestä astiansa joku luutulla tai sienellä. Onneksi ainakin Ikea pelastaa Suomi-tytön tässäkin asiassa.<3

Täällä tiskikaappi on pöydällä ja astiat tiskataan pääsääntöisesti luutulla...

4) Koirat. Kaikkialla.  Kultainen noutaja shoppailemassa Zarassa tai hienossa italialaisessa ravintolassa viereisen pöydän rouva siemailee valkoviiniä kolmen koiransa kanssa. Vaikka olenkin koirien ystävä, mutta entäs jos joku on esim. allerginen?..Täällä ei vissiin sellaista käsitettä tunneta.

5) Byrokratia. Nyt vasta tiedän mitä käsite parisota tarkoittaa. Ja miksi leimasimet ovat olemassa. Ja että skanneria ei ainakaan keksitty Saksassa. Kuten olen jo aikaisemminkin maininnut täällä blogissa, turha kuvitella meneväsi yhteenkään toimistoon, varsinkaan valtiolliseen, ilman kaikkia mahdollisia suunnilleen serkun siskon kaiman kautta asiaan liittyviä papereita alkuperäisinä kappaleina leimalla varustettuna.

Sydämellisesti tervetuloa asukastoimistoon.

6) Jumppatunnit. Saksalainen täsmällisyys ei ilmeisesti päde jumppasalien sisäpuolella. Yleensä aina niin pilkuntarkasti ajoissa olevat paikalliset tulevat ja menevät jumppatunneille silloin kuin heitä huvittaa, sama onko tunti juuri alkamassa vai onko sitä kulunut jo puoli tuntia. Ainakaan vastaavaa never in Hukka…

7) Halvat hinnat. Autot, alkoholi, ruoka, ravintolassa syöminen… Siinä muutama esimerkki muutamista jutuista, jotka ovat täällä merkittävästi Suomea halvempia. Erityisesti on yllättänyt autojen ja alkoholin hinnat.

7.1)  Ei muuten kovin montaa vanhaa kotteroa näy teiden päällä täällä toisin kuin Suomessa. Eipä tarvitse kauaa miettiä mistä lain mukaan voittoa tavoittelematon Trafi on kerännyt vuosittaiset 5-10 miljoonan euron voittonsa...

7.2) Myöskin monopoli Alko taitaa todellakin takoa voittonsa kuluttajien kukkaroiden kustannuksella. Sama pullo Riesling-valkoviiniä maksaa paikallisessa marketissa (huom: marketissa, eikä minkään alkoholilainsäädännön kansanterveydellisillä syillä perustellussa valtio-omisteisessa liikkeessä, jonka aukioloajat ja sijainnit ovat erittäin rajoitettuja) 3-4e, kun sama pullo Alkossa maksaa 8-9e.

Kuva vuoden takaa, jolloin hämmestelin mitä kaikkea alkoholipitoista täältä saakaan kymmenellä eurolla.

8) Naisten asema. Ajoittain se nimittäin nostattaa hieman ajatuksia tällaisessa suomalaisessa 1990-luvulla syntyneessä naisessa.

Varsinkin läntinen Saksa on arvoiltaan perhekeskeisempi kuin Suomi, joka näkyy useissa perheissä naisten kotiäiteytenä. Sinänsä asiassahan ei mitään vikaa ole, mutta korkeakouluttautuneena ja toimiviin päivähoitopalveluihin tottuneena ajatus vuosista kotona hoitamassa lapsia kuulostaa lähinnä kummalliselta, sillä koto-Suomessa nykynaisella on mahdollista saada sekä ura että perhe poissulkematta toista niistä.

Toinen aivan erilainen esimerkki naisten asemasta on laillinen prostituutio, jonka voi nähdä selvästi vähänkään isoimmissa kaupungeissa. Se yllätyksen määrä, kun satuin ensimmäistä kertaa kulkemaan paikallisen porttokadun ohitse... Näky oli muuten sama kuin jonkun suomalaisen pikkupaikkakunnan leirintäalueella, mutta Pöntisen perheen sijasta karavaanien kylkeen nojaili vähäpukeisia naisia viittoen ohiajavia miesautoilijoita luokseen.

Myöskin naisten asemasta tai asemoinnista miesten mielissä (jos tällälailla voi sanoa) esimerkkinä on täällä erittäin yleiset alastomat tyttökalenterit, joita suuret ja tunnetut kansainväliset yrityksetkin (esim. Würth, Abicor Binzel, Messer ihan vain muutamia mainitakseni) lähettelevät muun muassa joululahjaksi asiakkailleen. Ei vissiin noissa firmoissa ole ollenkaan naisia asiakkaina vai mistähän syystä en ole nähnyt yhtään mieskalenteria vielä??? Jälleen kerran Suomi-tytöstä tuntuu enemmän kuin kummalliselta, vai onko taas vain niin, että olen elänyt aikaisemmin jossain liian sivistyneessä kuplassa?

9) Saksalainen sauna. Oikeastaan tämä kohta ei ole mikään pieni ihmetyksen aiheuttaja vaan suoranainen SHOKKI tikkukirjaimilla ja tummennettuna kirjoitettuna. Onneksi alan pikkuhiljaa toipumaan siitä.

Pari miespuolista ystävääni oli taannoin vaihdossa Saksanmaalla ja jossain vaiheessa vaihtolukukautta meidän yhteiseen whatsapp-ryhmään tuli viestiä heidän kummallisesta saunakokemuksestaan. Nimittäin alastomasta saunasta. Silloin mietin, että joopajoo, minkäköhänlaisessa saunassa pojat on oikein käyneet, mutta nyt ymmärrän paremmin. Nimittäin henkilökohtaisesti kantapään kautta asian kokeneena, saksalaiset ne todellakin saunovat miehet ja naiset sekaisin, alasti, samassa saunassa aivan yhtä normaalisti kuin istuisivat iltapäiväkahvilla.

Esimerkiksi hotelleissa, kuntosaleilla sekä kylpylöissä saunat ovat ainakin tällä alueella alastomia sekasaunoja. Naisille saattaa olla tarjolla esim. oma saunatunti kerran viikossa, mutta miehille tällaista järjestelyä en ole vielä huomannut. Ja jotta alaston sauna ei olisi itsessään riittävä shokki suomalaiselle, niin kerrottakoon vielä, että myös useat kylpylät ovat täällä alastomia. Ja minä kun olen aina luullut, että me suomalaiset olemme avointa kansaa, mutta ainakin mitä alastomuuteen tulee, olen ollut todella väärässä.

Täytynee sanoa, että nuo yhdeksän kohtaa tulivat ilman sen kummempaa pohdintaa, mutta kymmenettä en keksinyt, vaikka kuinka yritin miettiä. Luettuani nämä läpi paikallisille kavereilleni, he pitivät minua lähinnä kummallisena väittäen enemminkin suomalaisten olevan se outo kansa, joka elää pimeydessä ja nauttii ”sitä kauhean pahaa mustaa” (salmiakkia) niin karkkina kuin nesteenäkin plus kieriskelee talvella lumihangessa, metsästää ja kalastaa oman ruokansa, sekä juo kunnon kännit keskimäärin kerran viikossa. Enpä tiedä mistä tällainen mielikuva on heille muodostunut... Mutta jos ja vain nämä yhdeksän asiaa ovat niitä, jotka saksalaisissa tavoissa ja kulttuurissa ihmetyttää, niin kyllä taidan pystyä suurimpaan osaan niistä sopeutumaan ja muutamasta liian hämmentävästä ei tarvitse todennäköisesti sen kummemmin välittääkään.

Että tälläistä tällä kertaa. Ollaan kuulolla :)

Eliisa

Pienkoneella lentämistä, vieraita Suomesta, olutjuhlat Stuttgartissa, Berliinin reissu...

Siinäpä tiivistettynä viimeiset pari viikkoa. Menoa ja meininkiä on siis riittänyt ja tämä viikko onkin mennyt koittaessa päästä takaisin normaaliarkeen ja etsiessä jonnekin Frühlingsfestien oluttuopin pohjalle tai Berliinin muurin koloon jäänyttä gradumotivaatiota. 

Frühlingsfesteillä.


Tosiaan muutama päivä ennen Vappua saimme tänne Koblenziin kauan odotetut vieraat Suomesta. Päivät vierähtivät nopeasti kaupunkiin ja erityisesti paikalliseen ravintolakulttuuriin tutustuessa. Perjantaina pakkasimme minibussin ja suuntasimme kohti Stuttgartia. Emme suinkaan matkustaneet 200 kilometriä pelkkien Frühlingsfesteillä tarjottavien litran oluttuoppien perässä vaan itse asiassa ohjelmassa oli Bangkokin vaihtoaikojen kunniaksi järjestetty reunion vanhojen vaihtarikavereiden kesken. 

Suomalaisia vieraita <33

Koblenziinkin oli rantautunut pieni tivoli, jota käytiin kokeilemassa.

Lähes kolmenkymmenen ex-bangkokilaisen kanssa vietimme huikean viikonlopun Stuttgartissa. 
Valitettavasti itse Stuttgartiin ei sen kummemmin keretty tutustua, mutta oikeat perinteiset saksalaiset olutjuhlat tuli koettua kaupunkikierroksenkin edestä. Sitseillä käyneille voisi tunnelmaa olutteltassa kuvailla siten, että siellä juhlat alkavat siitä pisteestä, johon ainakin Oulussa sitsit päättyvät. Frühlingsfestit olivatkin yhtäaikaa erittäin hauska, mutta samalla hivenen liian eeppinen kokemus, jonka jälkeen en ainakaan vielä tällä hetkellä haikaile ennen to do-listallani keikkuneelle Münchenin Oktoberfesteille..

Brost! Chris, yksi vaihtareistamme oli järkännyt meille etukäteen liput ja pari pöytää telttaan, joten saimme keskittyä pelkästään hauskanpitoon.

Näitä tyyppejä onkin ollut vähän ikävä :)

Musiikista vastasi livebändi sekä dj, ja pääosassa olivat saksalaiset juomalaulut, joita paikalliset hoilasivat täysillä mukana.

Frühlingsfest-alue oli käytännössä kuin iso tivoli, joten muutamasta oluttuopillisesta rohkaistuneena päätimme kiertää puolenkymmentä laitetta läpi. Tämä kuvassa näkyvä "katapultti" oli ehkä suosikkini.


Poitsut lähtivät kotiin jo maanantaina, mutta ihana Pia jäi vielä minun iloksi keskiviikkoon asti. Kerkesimme tutustua Koblenzin lisäksi hieman Frankfurtiinkin. Näin kauppatieteilijänä business- ja pankkikaupunki Frankfurt tuntuu hyvin kotoisalta paikalta.

Frankfurt skyline.

Pian lähdön jälkeen en kauaa kerennyt toimettomana olemaan, sillä torstaiaamuna uhmasimme veturinkuljettajien lakkoa ja suuntasimme junalla yhdistetyllä yliopiston ja ammattikorkeakoulun vaihtariporukalla Berliiniin neljän päivän ekskursiolle. Lakosta huolimatta pääsimme suurinpiirtein aikataulussa perille ja Berliinissä vierähtikin nopeasti pidennetty viikonloppu, joka on muuten aivan liian lyhyt aika sen kokoiseen kaupunkiin tutustumiseen. Kuitenkin ekskursion ohjelma oli järjestetty todella sujuvasti koulujen taholta ja kerrankin sai vain kulkea toisten perässä ja seurata ohjeita luottaen täysin siihen, että asiat hoituu niinkuin pitää. 

Junalakon takia muuttuneiden aikataulujen myötä Kölnissä jäi aikaa tutustua kuuluisaan Kölner Domeenkin.


Muun muassa kaupunkikierros, Berliinin muurin muistomerkki, Stasin vankila, Holokaustin muistomerkki ja Deutscher Bundestag eli parlamentti tuli koettua erittäin hyvien oppaiden johdolla. Oppaiden kanssa paikoista sai paljon enemmän irti, sillä esimerkiksi Berliinin muurin kohdalla en ollut vain, että "Okei, tässä se nyt on" vaan samalla tuli kuultua erittäin paljon yleistä kuin myös juuri siihen tiettyyn paikkaan liittyvää historiaa ja tarinoita. 

Brandenburgin portilla.

Virkistäytymässä cocktailien äärellä.

Gendarmenmarkt-aukio.

Muistotaulu heille, jotka kuolivat koittaessaan paeta muurin yli länteen.

Entisen Itä- ja Länsi-Berliinin rajalla. 

Eastside Galleryn maalauksia muurissa.

Stasin vankilan seinien sisäpuolella ei ihmisarvoa tunnettu. Mielenkiitoinen, mutta samalla todella masentava vierailukohde.

"Jotta maailma ei ikinä unohtaisi." Holokaustin muistomerkki ja tämän alla sijaitseva museo todella herätti ajattelemaan ihmisyyttä. 

Bundestag.

Pääsimme ihailemaan näkymiä kaupungin yli parlamentin kattokuplasta käsin.

Ehkä maailmankuuluisin tv-torni.

Kaikenkaikkiaan Berliinistä jäi todella hyvä fiilis, sillä kaikki se  mielenkiintoisen historian ja tarinoiden määrä yhdistettynä nykypäivän jopa hieman boheemiin ja kansainväliseen meininkiin oli todella mieleenpainuva kokonaisuus. 

Mitä mieleenpainuviin kokemuksiin tulee, niin muutama viikko sitten sain upean tilaisuuden päästä katselemaan Koblenzia ja koko tätä seutua ilmasta. En ole pienkoneen kyydissä aikaisemmin ollut, joten olihan se aivan huikea kokemus istua ainoana matkustajana koneessa ja ihailla maisemia korkeuksista käsin. 

Koblenz.

Co-piloting.

Tämä viikko onkin sitten koitettu ryhdistäytyä ja tehdä kouluhommia (+katsottu lätkää, hyvä Leijonat - buu tuomaripeli) mutta täytynee myös tunnustaa, että ensi kertaa sitten lapsuuden koti-ikävä on hieman vaivannut. Olen kai tajunnut, että eipäs ystävät ja perhe olekaan enää niin helposti fyysisesti tavoitettavissa, mutta onneksi on sentään (useimmiten) toimiva netti ja puhelimet, joten niiden avulla pysyy edes jotenkin suht reaaliajassa mukana kuulumisissa. 

Tämmöstä siis tänne. Nyt alan valmistautumaan 24h ajoihin, joita mennään seuraamaan viikonlopuksi Nürrelle.

Kuulemisiin, 

Eliisa