Lonkeroveneellä Amsterdamissa ja muuta tavallista vaihto-opiskelijan arkea.

Yksi iso plussa täällä Keski-Euroopassa asumisessa on (sään lisäksi) se, että tosi lähellä on monia kiinnostavia ja vierailunarvoisia kaupunkeja. Juhannusta vietettiin kolmen tunnin ajomatkan päässä Amsterdamissa kanaaleja seilaten milläs muullakaan kuin Original Long Drink-veneellä saunoen ja paljussa istuskellen. Tuntui melkein kuin olisi viettänyt juhannusta Suomessa, mitä nyt keli oli hieman parempi ja maisemat vähän erilaiset.

Hartwallin tavoitteena on saada markkinoitua lonkero amsterdamilaisille muun muassa saunaveneen, paljun ja ilmaisen lonkeron avulla.

Amsterdamissa lonkero kulkee nimellä original ja sitä tarjoillaan mintun ja limen kera. Ihan toimiva yhdistelmä!

Saunakin oli ihan suomalaisen mieleen Harvian kiukaineen.

Ja koska lonkeroveneily ei riittänyt, myös majoituimme viikonlopun asuntoveneessä. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä damilaisille perinteikästä asumismuotoa jos Amsterdamin suunnalle eksyy.

Sen sijaan muutama viikko sitten vietin synttäreitäni Ranskan Strasbourgissa, jonne täältä Koblenzista pääsi autolla niin ikää alle kolmessa tunnissa. Samalla reissulla tuli vierailtua myös Chisun suomalaisille tunnetuksi tekemässä suloisessa Baden-Badenin kylpyläkaupungissa. 

Näkymät hotellihuoneesta.

Rohan-hotelli oli oikein viihtyisä ja sijainti ihan kaupungin keskustassa.

Hmmm..Mielenkiintoista parvekemuotia.

Cathedrale Notre Dame de Starsbourg.

Näkymät katedraalin huipulta.

Euroopan parlamentti.

Baden-Baden on täynnä kauniita kukkaistutuksia ja puistoalueita, yksi Saksan vanhimmista kasinoista sekä tietysti kylpylöitä, joissa en tosin uskaltatunut vierailemaan, sillä uimapukukoodista oli hieman epätietoisuutta.

Pari viikkoa sitten täällä Koblenzissa oli Bier-Börse olutmessut, jossa sai koko viikonlopun maistella eri oluita aamusta iltaan. Messuilla tuli käytyä muutamaankin otteeseen, sillä ne oli järjestetty mukavasti ulkona, vain noin kilometrin päässä kotoa.

Liekkö johtunut liian monesta oluesta, mutta tämä oli paras messukuva, joka puhelimen muistista löytyi..

Samana viikonloppuna viereisessä Winningenin kylässä järjestettiin kylän viinitilallisten viinijuhlat (joita on muuten tässä lähistöllä suurinpiirtein joka viikonloppu pitkälle syksyyn asti), joissa paikallisen viinin ystävänä totta kai piti vierailla. 

Lasillinen Rieslingiä suoraan viinitilan kellarista kolmella eurolla.

Muuten normaali arki on hyvin samanlaista kuin Suomessakin, lähinnä opiskelua ja urheilua (+auringonottoa). Gradun olen kironnut jo parisenkymmentä kertaa sanonko minne ja todellakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että alan olemaan jo allerginen tieteelliselle kirjoittamiselle.. Joten saas nähdä minähän kuukautena ja vuonna valmistun vai valmistunko ikinä :D Täällä on myös muutto meneillään tosin onneksi vain viereiseen rakennukseen. Yksi vaihdossa olleista kämppiksistäni tuli takaisin ja sen myötä neliöt ovat käyneet hieman liian ahtaiksi. Onneksi uusi koti löytyi suht helposti ja läheltä.

Tällästä tänne tällä kertaa, bis bald :)

Eliisa

PS. 25 päivää Suomen vierailuun <333

Pienkoneella lentämistä, vieraita Suomesta, olutjuhlat Stuttgartissa, Berliinin reissu...

Siinäpä tiivistettynä viimeiset pari viikkoa. Menoa ja meininkiä on siis riittänyt ja tämä viikko onkin mennyt koittaessa päästä takaisin normaaliarkeen ja etsiessä jonnekin Frühlingsfestien oluttuopin pohjalle tai Berliinin muurin koloon jäänyttä gradumotivaatiota. 

Frühlingsfesteillä.


Tosiaan muutama päivä ennen Vappua saimme tänne Koblenziin kauan odotetut vieraat Suomesta. Päivät vierähtivät nopeasti kaupunkiin ja erityisesti paikalliseen ravintolakulttuuriin tutustuessa. Perjantaina pakkasimme minibussin ja suuntasimme kohti Stuttgartia. Emme suinkaan matkustaneet 200 kilometriä pelkkien Frühlingsfesteillä tarjottavien litran oluttuoppien perässä vaan itse asiassa ohjelmassa oli Bangkokin vaihtoaikojen kunniaksi järjestetty reunion vanhojen vaihtarikavereiden kesken. 

Suomalaisia vieraita <33

Koblenziinkin oli rantautunut pieni tivoli, jota käytiin kokeilemassa.

Lähes kolmenkymmenen ex-bangkokilaisen kanssa vietimme huikean viikonlopun Stuttgartissa. 
Valitettavasti itse Stuttgartiin ei sen kummemmin keretty tutustua, mutta oikeat perinteiset saksalaiset olutjuhlat tuli koettua kaupunkikierroksenkin edestä. Sitseillä käyneille voisi tunnelmaa olutteltassa kuvailla siten, että siellä juhlat alkavat siitä pisteestä, johon ainakin Oulussa sitsit päättyvät. Frühlingsfestit olivatkin yhtäaikaa erittäin hauska, mutta samalla hivenen liian eeppinen kokemus, jonka jälkeen en ainakaan vielä tällä hetkellä haikaile ennen to do-listallani keikkuneelle Münchenin Oktoberfesteille..

Brost! Chris, yksi vaihtareistamme oli järkännyt meille etukäteen liput ja pari pöytää telttaan, joten saimme keskittyä pelkästään hauskanpitoon.

Näitä tyyppejä onkin ollut vähän ikävä :)

Musiikista vastasi livebändi sekä dj, ja pääosassa olivat saksalaiset juomalaulut, joita paikalliset hoilasivat täysillä mukana.

Frühlingsfest-alue oli käytännössä kuin iso tivoli, joten muutamasta oluttuopillisesta rohkaistuneena päätimme kiertää puolenkymmentä laitetta läpi. Tämä kuvassa näkyvä "katapultti" oli ehkä suosikkini.


Poitsut lähtivät kotiin jo maanantaina, mutta ihana Pia jäi vielä minun iloksi keskiviikkoon asti. Kerkesimme tutustua Koblenzin lisäksi hieman Frankfurtiinkin. Näin kauppatieteilijänä business- ja pankkikaupunki Frankfurt tuntuu hyvin kotoisalta paikalta.

Frankfurt skyline.

Pian lähdön jälkeen en kauaa kerennyt toimettomana olemaan, sillä torstaiaamuna uhmasimme veturinkuljettajien lakkoa ja suuntasimme junalla yhdistetyllä yliopiston ja ammattikorkeakoulun vaihtariporukalla Berliiniin neljän päivän ekskursiolle. Lakosta huolimatta pääsimme suurinpiirtein aikataulussa perille ja Berliinissä vierähtikin nopeasti pidennetty viikonloppu, joka on muuten aivan liian lyhyt aika sen kokoiseen kaupunkiin tutustumiseen. Kuitenkin ekskursion ohjelma oli järjestetty todella sujuvasti koulujen taholta ja kerrankin sai vain kulkea toisten perässä ja seurata ohjeita luottaen täysin siihen, että asiat hoituu niinkuin pitää. 

Junalakon takia muuttuneiden aikataulujen myötä Kölnissä jäi aikaa tutustua kuuluisaan Kölner Domeenkin.


Muun muassa kaupunkikierros, Berliinin muurin muistomerkki, Stasin vankila, Holokaustin muistomerkki ja Deutscher Bundestag eli parlamentti tuli koettua erittäin hyvien oppaiden johdolla. Oppaiden kanssa paikoista sai paljon enemmän irti, sillä esimerkiksi Berliinin muurin kohdalla en ollut vain, että "Okei, tässä se nyt on" vaan samalla tuli kuultua erittäin paljon yleistä kuin myös juuri siihen tiettyyn paikkaan liittyvää historiaa ja tarinoita. 

Brandenburgin portilla.

Virkistäytymässä cocktailien äärellä.

Gendarmenmarkt-aukio.

Muistotaulu heille, jotka kuolivat koittaessaan paeta muurin yli länteen.

Entisen Itä- ja Länsi-Berliinin rajalla. 

Eastside Galleryn maalauksia muurissa.

Stasin vankilan seinien sisäpuolella ei ihmisarvoa tunnettu. Mielenkiitoinen, mutta samalla todella masentava vierailukohde.

"Jotta maailma ei ikinä unohtaisi." Holokaustin muistomerkki ja tämän alla sijaitseva museo todella herätti ajattelemaan ihmisyyttä. 

Bundestag.

Pääsimme ihailemaan näkymiä kaupungin yli parlamentin kattokuplasta käsin.

Ehkä maailmankuuluisin tv-torni.

Kaikenkaikkiaan Berliinistä jäi todella hyvä fiilis, sillä kaikki se  mielenkiintoisen historian ja tarinoiden määrä yhdistettynä nykypäivän jopa hieman boheemiin ja kansainväliseen meininkiin oli todella mieleenpainuva kokonaisuus. 

Mitä mieleenpainuviin kokemuksiin tulee, niin muutama viikko sitten sain upean tilaisuuden päästä katselemaan Koblenzia ja koko tätä seutua ilmasta. En ole pienkoneen kyydissä aikaisemmin ollut, joten olihan se aivan huikea kokemus istua ainoana matkustajana koneessa ja ihailla maisemia korkeuksista käsin. 

Koblenz.

Co-piloting.

Tämä viikko onkin sitten koitettu ryhdistäytyä ja tehdä kouluhommia (+katsottu lätkää, hyvä Leijonat - buu tuomaripeli) mutta täytynee myös tunnustaa, että ensi kertaa sitten lapsuuden koti-ikävä on hieman vaivannut. Olen kai tajunnut, että eipäs ystävät ja perhe olekaan enää niin helposti fyysisesti tavoitettavissa, mutta onneksi on sentään (useimmiten) toimiva netti ja puhelimet, joten niiden avulla pysyy edes jotenkin suht reaaliajassa mukana kuulumisissa. 

Tämmöstä siis tänne. Nyt alan valmistautumaan 24h ajoihin, joita mennään seuraamaan viikonlopuksi Nürrelle.

Kuulemisiin, 

Eliisa