Pienkoneella lentämistä, vieraita Suomesta, olutjuhlat Stuttgartissa, Berliinin reissu...

Siinäpä tiivistettynä viimeiset pari viikkoa. Menoa ja meininkiä on siis riittänyt ja tämä viikko onkin mennyt koittaessa päästä takaisin normaaliarkeen ja etsiessä jonnekin Frühlingsfestien oluttuopin pohjalle tai Berliinin muurin koloon jäänyttä gradumotivaatiota. 

Frühlingsfesteillä.


Tosiaan muutama päivä ennen Vappua saimme tänne Koblenziin kauan odotetut vieraat Suomesta. Päivät vierähtivät nopeasti kaupunkiin ja erityisesti paikalliseen ravintolakulttuuriin tutustuessa. Perjantaina pakkasimme minibussin ja suuntasimme kohti Stuttgartia. Emme suinkaan matkustaneet 200 kilometriä pelkkien Frühlingsfesteillä tarjottavien litran oluttuoppien perässä vaan itse asiassa ohjelmassa oli Bangkokin vaihtoaikojen kunniaksi järjestetty reunion vanhojen vaihtarikavereiden kesken. 

Suomalaisia vieraita <33

Koblenziinkin oli rantautunut pieni tivoli, jota käytiin kokeilemassa.

Lähes kolmenkymmenen ex-bangkokilaisen kanssa vietimme huikean viikonlopun Stuttgartissa. 
Valitettavasti itse Stuttgartiin ei sen kummemmin keretty tutustua, mutta oikeat perinteiset saksalaiset olutjuhlat tuli koettua kaupunkikierroksenkin edestä. Sitseillä käyneille voisi tunnelmaa olutteltassa kuvailla siten, että siellä juhlat alkavat siitä pisteestä, johon ainakin Oulussa sitsit päättyvät. Frühlingsfestit olivatkin yhtäaikaa erittäin hauska, mutta samalla hivenen liian eeppinen kokemus, jonka jälkeen en ainakaan vielä tällä hetkellä haikaile ennen to do-listallani keikkuneelle Münchenin Oktoberfesteille..

Brost! Chris, yksi vaihtareistamme oli järkännyt meille etukäteen liput ja pari pöytää telttaan, joten saimme keskittyä pelkästään hauskanpitoon.

Näitä tyyppejä onkin ollut vähän ikävä :)

Musiikista vastasi livebändi sekä dj, ja pääosassa olivat saksalaiset juomalaulut, joita paikalliset hoilasivat täysillä mukana.

Frühlingsfest-alue oli käytännössä kuin iso tivoli, joten muutamasta oluttuopillisesta rohkaistuneena päätimme kiertää puolenkymmentä laitetta läpi. Tämä kuvassa näkyvä "katapultti" oli ehkä suosikkini.


Poitsut lähtivät kotiin jo maanantaina, mutta ihana Pia jäi vielä minun iloksi keskiviikkoon asti. Kerkesimme tutustua Koblenzin lisäksi hieman Frankfurtiinkin. Näin kauppatieteilijänä business- ja pankkikaupunki Frankfurt tuntuu hyvin kotoisalta paikalta.

Frankfurt skyline.

Pian lähdön jälkeen en kauaa kerennyt toimettomana olemaan, sillä torstaiaamuna uhmasimme veturinkuljettajien lakkoa ja suuntasimme junalla yhdistetyllä yliopiston ja ammattikorkeakoulun vaihtariporukalla Berliiniin neljän päivän ekskursiolle. Lakosta huolimatta pääsimme suurinpiirtein aikataulussa perille ja Berliinissä vierähtikin nopeasti pidennetty viikonloppu, joka on muuten aivan liian lyhyt aika sen kokoiseen kaupunkiin tutustumiseen. Kuitenkin ekskursion ohjelma oli järjestetty todella sujuvasti koulujen taholta ja kerrankin sai vain kulkea toisten perässä ja seurata ohjeita luottaen täysin siihen, että asiat hoituu niinkuin pitää. 

Junalakon takia muuttuneiden aikataulujen myötä Kölnissä jäi aikaa tutustua kuuluisaan Kölner Domeenkin.


Muun muassa kaupunkikierros, Berliinin muurin muistomerkki, Stasin vankila, Holokaustin muistomerkki ja Deutscher Bundestag eli parlamentti tuli koettua erittäin hyvien oppaiden johdolla. Oppaiden kanssa paikoista sai paljon enemmän irti, sillä esimerkiksi Berliinin muurin kohdalla en ollut vain, että "Okei, tässä se nyt on" vaan samalla tuli kuultua erittäin paljon yleistä kuin myös juuri siihen tiettyyn paikkaan liittyvää historiaa ja tarinoita. 

Brandenburgin portilla.

Virkistäytymässä cocktailien äärellä.

Gendarmenmarkt-aukio.

Muistotaulu heille, jotka kuolivat koittaessaan paeta muurin yli länteen.

Entisen Itä- ja Länsi-Berliinin rajalla. 

Eastside Galleryn maalauksia muurissa.

Stasin vankilan seinien sisäpuolella ei ihmisarvoa tunnettu. Mielenkiitoinen, mutta samalla todella masentava vierailukohde.

"Jotta maailma ei ikinä unohtaisi." Holokaustin muistomerkki ja tämän alla sijaitseva museo todella herätti ajattelemaan ihmisyyttä. 

Bundestag.

Pääsimme ihailemaan näkymiä kaupungin yli parlamentin kattokuplasta käsin.

Ehkä maailmankuuluisin tv-torni.

Kaikenkaikkiaan Berliinistä jäi todella hyvä fiilis, sillä kaikki se  mielenkiintoisen historian ja tarinoiden määrä yhdistettynä nykypäivän jopa hieman boheemiin ja kansainväliseen meininkiin oli todella mieleenpainuva kokonaisuus. 

Mitä mieleenpainuviin kokemuksiin tulee, niin muutama viikko sitten sain upean tilaisuuden päästä katselemaan Koblenzia ja koko tätä seutua ilmasta. En ole pienkoneen kyydissä aikaisemmin ollut, joten olihan se aivan huikea kokemus istua ainoana matkustajana koneessa ja ihailla maisemia korkeuksista käsin. 

Koblenz.

Co-piloting.

Tämä viikko onkin sitten koitettu ryhdistäytyä ja tehdä kouluhommia (+katsottu lätkää, hyvä Leijonat - buu tuomaripeli) mutta täytynee myös tunnustaa, että ensi kertaa sitten lapsuuden koti-ikävä on hieman vaivannut. Olen kai tajunnut, että eipäs ystävät ja perhe olekaan enää niin helposti fyysisesti tavoitettavissa, mutta onneksi on sentään (useimmiten) toimiva netti ja puhelimet, joten niiden avulla pysyy edes jotenkin suht reaaliajassa mukana kuulumisissa. 

Tämmöstä siis tänne. Nyt alan valmistautumaan 24h ajoihin, joita mennään seuraamaan viikonlopuksi Nürrelle.

Kuulemisiin, 

Eliisa