Moikka!

Olin suunnitellut kirjoittavani tätä blogia keskimäärin kerran viikossa, mutta edellisestä tarinoinnista on tainnut vierähtää jo hieman kauemmin. Aika tuntuu menevän kuin siivillä, mutta eikös se yleensä tarkoita lähinnä sitä, että ainakaan tylsää ei ole ollut. :)

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut muun muassa koulua (huhuh, hurjat 2 kurssia kokonaisuudessaan, mitenköhän jaksan opiskella niinkin paljon..;D), opiskelijajuhlia, vaalivalvojaisia (hyvä Sipilä!), SM-liigastudiota (go Kärpät!), kaupungilla kiertelyä, auringosta nauttimista sekä jalkapohjan rasitusvamma. Jopa viimeksi mainittukin otettu lähinnä huumorilla ensimmäisen sairauspäivän masennuksen jälkeen. Täällä Koblenzissa kevät on jo pitkällä. Tai oikeastaan minä kutsun sitä jo kesäksi johtuen siitä, että harvoin edes kesäkuussa (ainakaan opiskelukaupunkini Oulun korkeudella) päästään tälläisiin yli +20C lämpötiloihin ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen useana päivänä putkeen.

Tällaisia mahtavia kukkapenkkejä saa ihailla ympäri Koblenzia.

Enpä nyt äkkiseltään keksi parempaa tapaa viettää kesä(kevät)iltaa kuin Moselin tai Rheinin varrella jäätelöä syöden ja nautiskellen.

Ilta-aurinko taitaa olla mun lempiaurinko.

About viideskymmenes kuppi jäätelöä tähän kevääseen(kesään).

Kesämekkokelit <3

Tosiaan viime viikolla alkoivat kurssi(t) täällä ja kyllähän niitä englanninkielisiä maisteritason vaihtoehtoja löytyikin ihan mukavasti. Kävin testaamassa muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja, mutta yksi (New Product Development) erottui niin selkeästi edukseen muista, että valinta oli loppujen lopuksi hyvin helppo. Nuori innostava (mies)luennoitsija, puhuu erittäin hyvää englantia, käytönnön kokemus taustalla eikä ole vain kuluttanut yliopiston penkkejä ja käytäviä koko elämäänsä, innostava ja keskusteleva luennointitapa höystettynä huumorilla ja runsailla ajankohtaisilla esimerkeillä. Tykkään! Tosin miinuksina erittän työlään oloinen kurssi + luentoajankohta maanantaiaamuisin klo 8.15, mutta lähteepehän viikot reippaasti käyntiin. Myöskin tiistaiaamun kielikurssille pyöräily klo 8 tuntuu lähes luonnolliselta, kun yksi aamuherätys on jo alla. 

Täällä on tapana käydä testaamassa kursseja ensimmäisen viikon ajan. Lopulta about 80% ensimmäisellä luennolla olleista valitsee kurssin.

Tämä käytäntö voi johtaa opetuksen kuuntelemiseen käytävän puolelta, koska luokkaan ei mahdu.

Näissä maisemissa pyöräilen yliopistolle.

Iso G eli gradukin etenee ihan mukavaa tahtia kotitoimistossa ja lauantaina paikallinen posti toi viralliset kandinpaperit kivasti suoraan kotiovelle asti, joten tässähän voi pikku hiljaa alkaa katselemaan potentiaalisia työmahdollisuuksia. Mikä täällä Saksan työmarkkinoilla (ainakin meidän alalla) on hieman erilaista kuin Suomessa, on tutkinnot. Meillähän on aikalailla itsestäänselvyys, että jos opiskelet yliopistossa niin silloin luet samantien itsesi maisteriksi asti. Noh, täällä suurin osa kauppatieteilijöistä tuntuu lopettelevan opintonsa kandivaiheeseen. Ja tutkinnon Bachelor of Economics/Business Administration tuntuu saavan niin Hochschuleista, jotka vastaavat meidän AMK:ita sekä Universität-kouluista, jotka vastaavat meillä yliopistoja. 

Myös arvostus näitä kauppatieteiden kandeja kohtaan ei ilmeisesti ole täällä kovin korkea (tai sitten se johtuu vain siitä, että suurin osa paikallisista tuttavistani on insinöörejä..). Täällä kuulma kauppatieteitä opiskelevat lähinnä ne, joille ovet eivät auenneet muihin kouluihin tai ne, jotka haluavat päästä koulussa helpolla. Tässä onkin joutunut kovasti selvittämään, että Suomessa sitä joutuu pänttäämään ensinnäkin kuukausikaupalla kauppakorkeiden pääsykokeisiin, jotta pääsisi edes kouluun sisälle, ja toisekseen ei siellä sisälläkään opintopisteet kartu pelkästään käsiä heiluttelemalla (ainakaan kovissa aineissa ;)). Tulevaisuus ja työnhaku+työtehtävät näyttänee, mikä on totuus tässä asiassa.

Tutkintopapereiden lisäksi posti toi mukanaan myös makeat terveiset Suomesta.

Tulikin jo mainittua, että nämä viikot ovat sisältäneet tutkintoeroavaisuusihmettelyjen lisäksi myös hieman juhlintaa.

Pitihän sitä tarjota shotti Suomea myös muille vaihtareille

Viime torstaina päätettiin osallistua lukukauden avajaisbileisiin paikallisessa yökerhossa. Täällä on muuten torstai se pääpäivä ainakin opiskelijoiden kohdalla, sillä hinnat ovat niin lompakkoystävälliset, että Suomesta tuskin saa edes kraanavettä yhtä edullisesti. Ilmeisesti huhu halvoista hinnoista oli kiirinyt kauemmaksikin, sillä klubin ulkopuoli muistutti kovasti Kaarlen jonoa klo 24 lauantai-iltana. Onneksi vaihtarikaveri Eveliinalla oli VIP-kortti hallussa, jonka avulla marssittiin tyttöjen kanssa reippaasti koko jonon ohi suoraan sisälle. Kätevää!

Suomalais-azerbaidzanilainen selfie

Klubeilu oli ihan jees, mutta pubeilu on silti enemmän mun mieleen. Ei tarvitse huutaa kilpaa musiikin kanssa ja mahtuu myös liikkumaan, vaikka oluttuopista joutuukin maksamaan sen kokonaisen euron enemmän.

Täällä pubeihin mennään hengailemaan ja vaikka pelailemaan yhdessä. Meillä Suomessa on pöytälätkä, täällä pöytäjalkapallo.

Ollaan pelattu vähän korttia "Bad Taste" asuntolabileissä.

Tässä mun käsitys huonosta mausta, joka kuulma näyttää kuitenkin paremmalta kuin arkipukeutuminen Bangkokissa... 

Ennen tätä kipeää kinttua tuli käytyä katselemassa nähtävyyksiä naapurikaupunki Bad Emsissä, joka olikin oikein sympaattinen pikkukaupunki Lahn-joen varrella. Täällä käsin on todella helppo käydä lyhyillä visiiteillä uusissa paikoissa, sillä sadan kilometrin säteellä Koblenzista on kymmeniä kaupunkeja ja varmaan satoja pikkukyliä ihmeteltäväksi.

Viime päivinä aikaa on kulunut myös bussipysäkkien etsimiseen ja bussien aikatauluihin ennättämiseen. Paikallisen opiskelijakortin myötä saatu oikein liikkua ilmaiseksi bussilla on saanut myös minut yrittämään joukkoliikenteellä kulkemista erityisesti sattuneen jalkaepisodin jälkeen, mutta syystä tai toisesta minä ja bussi ollaan aika huono yhtälö. Esimerkiksi viimeksi eilen myöhästyin samasta bussista kahdesti peräkkäin ja viime viikolla en löytänyt tietäni koko pysäkille.

Tämmönen on täällä bussipysäkin merkki ja se voi olla pultattuna esim. talon seinään. Millä kansainvälisellä logiikalla H:sta saadaan linja-auto?

Tässä lyhykäisyydessään viimeiset pari viikkoa. Arki rullaa edelleenkin mukavasti eteenpäin. Ensi viikolla saadaankin tänne suomalaisia vieraita Bangkokin vaihtoajoilta (jes Pia tulee!) ja mennään loppuviikoksi isolla ex-vaihtariporukalla Stuttgartin olutjuhlille. Frühlingsfestit kieltämättä vähän jänskättää, mutta toisaalta pitää sitä varmaan kokea edes kerran elämässään yhdet saksalaiset olutfestivaalit.

Mä lähden nyt näyttämään tätä jalkaa lääkärille, jotta ensi viikon vieraiden ei tarvitsisi työnnellä minua pyörätuolissa.

Kuulemisiin,

Eliisa

Hallo Ihr Finnen!

Hyvää sunnuntai-iltaa sinne Suomeen! Täällä germaanien keskellä on taas yksi viikko vierähtänyt yhtä nopeasti kuin edellinenkin. Tähän viikkoon mahtui niin orientaatiopäivät yliopistossa kuin vaihto-oppilastoimintaa, sekä jalkaisin tai pyörällä tutustumista uuteen asuinkaupunkiin.

Jos vaikka ensin kertoisin muutaman faktan uudesta opinahjostani. Vaihtoyliopistoni Universität Koblenz-Landau jakautuu kahteen toimipaikkaan: Koblenzin ja Landaun kampuksiin, joissa molemmissa opiskelee noin 7500 opiskelijaa/kampus yhteensä 8 eri tiedekunnassa. Tämä yliopisto on vielä suhteellisen nuori, sillä se on perustettu ilmeisesti vuonna 1990. Yliopisto on täysin saksankielinen poislukien Web Science- maisteriohjelma, sekä joitain yksittäisiä kursseja muissa koulutusohjelmissa. Tosin muutaman päivän kokemuksen perusteella myöskin Web Science- tiedekunnan tarjoamat kurssit voivat olla myös saksaksi luennoitsijan niin päättäessä, joten saapa nähdä miten tällaisen vielä ein bisschen saksaa osaavan käy täällä.. Onneksi omat opiskeluni ovat Suomessa gradun palautusta vaille valmiit, joten ei ole kauhean paha jos opintopisteiden suorittaminen kaatuu kielitaitoon tai ennemminkin sen puutteeseen. Saksaahan tänne tultiinkin opiskelemaan.

Yliopistolla oli vielä hyvin hilijasta tällä viikolla.

Yliopisto alkoi osaltani keskiviikkona yhteisellä tapaamisella ja aamiaisella muiden vaihtareiden ja yliopiston edustajien kanssa. Tämä ensimmäinen viikko on ollut orientaatiota sekä muihin vaihtareihin ja paikkoihin tutustumista ja itse opetus alkaa vasta ensi viikolla. Päästiinkin jo heti tutustumaan paikalliseen opiskelijakulttuuriin torstaina Pub Rally- tapahtuman myötä. Tarkoituksena oli jakautua tiimeihin ja kiertää oman ryhmän kanssa Koblenzin pubeja. Oli mukava tutustua vähän paikallisiinkin opiskelijoihin vaihtareiden lisäksi, varsinkin kun yhteinen kielikin alkoi heidän kanssaan löytyä toisen anniskeluravintolan jälkeen. Halutessaan nämä saksalaiset ovatkin näköjään erittäin kykeneviä puhumaan sujuvaa englantia, kunhan saavat ensin hieman rohkaisua alleen. 

Pub Rally alkamaisillaan.

Yksi Koblenzin about sadasta baarista.

Osataan me myös syödäkin. Grillailua vaihtareiden kanssa lauantai-iltana.

Melkeinpä päällimmäisenä tästä viikosta on kuitenkin jäänyt mieleen saksalainen byrokratia. Onhan sen kauheudesta kuultu huhuja kaukaiseen Suomeen asti, mutta nyt pääsin kokemaan sen ensimmäistä kertaa henkilökohtaisesti. Nimittäin keskiviikosta puolet päivästä meni erinäisissä toimistoissa ravatessa ympäri kaupunkia ja selvittäessä mitä kaikkea pitää tehdä, jotta saa opiskelijakortin. Kasan papereita, muutaman leiman ja parissa eri puolilla kaupunkia sijaitsevissa toimistoissa vierailujen sekä periksiantamattoman asenteen jälkeen olin saanut oikeudet opiskelijakorttiini, jonka pystyin tulostamaan seuraavana päivänä netistä. Vaihto-oppilaskaverillani ei käynyt yhtä hyvä tuuri, ja hän joutuikin ravaamaan yliopiston ja toisella puolella kaupunkia sijaitsevan toimiston väliä keskiviikon lisäksi muutamaan otteeseen myös torstaina ennen kuin opiskelijakortti oli tulostamista vaille valmis. 

Opiskelijakortti on ehkä kuitenkin kaiken sen hankkimiseksi nähdyn vaivan arvoinen, sillä nimittäin pääsee muun muassa ajelemaan bussilla ilmaiseksi niin paljon kuin ikinä haluaa ja jaksaa. Todennäköisesti siis minunkin - henkilöauton, pyörän tai omien jalkojeni nimeen vannovan on ehkä taivuttava tähän maksuttomaan houkutukseen ja lopetettava joukkoliikenteen välttely. Ehkä ainakin sadekelillä ja pimeällä voisin harkita bussilla liikkumista.  

Lisää toimistorallia on luvassa todennäköisesti jo ensi viikolla. Nimittäin tarvitsisin paikallisen pankkitilin ja sen avaaminen onkin sitten oma urakkansa, johon sisältyy nykyisen vuokranantajan metsästys, pieni paperisota ja parissa virastossa vierailu, jonka jälkeen olen todennäköisesti valmis itse pankkineuvotteluun. Täällä on tärkeää huomioida, että jokainen paperi on aito alkuperäinen eikä skannattu tai kopio missään nimessä. Myöskin leiman tai parin puuttuminen todistuksista tai papereista saattaa saksalaiset epäilemään niiden aitoutta. Toinen Suomi-tyttöä kummastuttava juttu byrokratian lisäksi on käteinen. Se on nimittäin usein yksi ainoista hyväksyttävistä (lue ainoa) maksutavoista kaupoissa ja ravintoloissa. Eniten ehkä yllätti, kun Ikeassakin piti maksaa vanhalla kunnon cashillä (hyvä ettei sentään oravannahkoilla), sillä Visasta tai MasterCardista ei oltu vielä kuultu sielläpäin.

Onneksi oli käteistä niin sain ostettua tutut ja turvalliset Ikean lihapullat. Mukavaa vaihtelua bratwurstille.

Noh maassa maan tavalla ja onhan täällä erittäin paljon hyvääkin muutamaa heikkoutta vastaan. Ainakin täältä saa ostaa vapaasti viiniä ruokakaupasta, eikä tarvitse googlettaa lähimmän Alkon osoitetta ja aukioloaikoja. Tai maksaa itseään kipeäksi alkoholin lisäksi kaupassa ostostellessaan tai varsinkaan ravintolassa ruokaillessaan. Tai körytellä 75km/h karavaanarin perässä valtateitä pitkin ja kuluttaa 100 kilometrin matkaan kahta tuntia. Tai maksaa virheellisestä pysäköinnistä 45e (täällä 5-10e). Ihan vaan muutamia juttuja mainitakseni. 

Vieläkin täällä viihdytään paremmin kuin hyvin, ja varsinkin kesäkelit (esim. perjantaina +22C) tuntuvat aivan ihanalta pitkän ja pimeän talven jälkeen. Tässä vielä muutamia kuvia tältä viikolta, olkaa hyvä:

Omenapuut kukkivat täällä jo aivan ihanasti.

Auringonlasku Mosel-joella.

Viime postauksessa oli puhetta Sylkijästä. Tässä hän kaivonkannessa.

Thumbs up!

Saksalaiset rakastavat italialaista jäätelöä. Jopa niin paljon, että jonottavat tunnin saadakseen sitä.

Mä rakastan Nutellaa (ja kaljaa). Saksalainen aamu/ilta/välipala.

Tälläisiä vanhoja kirkkoja tai muita rakennuksia kauniine puutarhoineen on kaikkialla.

Täällä pyöräilymaastot on astetetta Oulua haastavampia. Voittajan tuuletus yhden mäkilenkin suorittamisen jälkeen.

Tein myös toimiston itselleni kämpille. Jos oma työhuone toisi vähän lisämotivaatiota graduhommaan.

Lyhykäisyydessään tällästä taas täällä. Hyvää viikkoa sinne Suomeen ja kuulemisiin! :) 

Eliisa

Getting started

Ensimmäinen viikko on nyt takana uudessa kodissa. Tähän viikkoon mahtuukin niin paljon toimintaa, että yksi matkalaukuista odottaa yhä purkamistaan huoneen nurkassa. Ei muuten ole ollut kovin helppo tehtävä saada 135 kiloa (mukaan lukien mm. 32 paria kenkiä) mahtumaan yhteen 20m2 huoneeseen. Purkuoperaatio on vaatinut pari reissua Ikeaan, vaatekaapin kasaustaitoja, kärsivällisyyttä kanssa-asujilta sekä muutaman lasillisen Hugoa.

Täällä elämän aloittaminen, yliopistoon ilmoittautuminen sekä kaupungin kirjoille pääseminen ovat itsessään jo aikamoisia operaatioita, mutta myös Suomen päässä piti hoitaa muutamia asioita ennen lähtöä. Sen lisäksi, että kävin läpi normaalin Oulun yliopiston kauppakorkean Erasmus-vaihtohakuprosessin sekä hain erinäisiä apurahoja vaihtoon, kalenteriini oli listattu viitisenkymmentä muuta asiaa, jotka piti hoitaa kuntoon ennen muuttoa. Varsinkin, kun tavoitteenani on jäädä tälle suunnalle vaihdon jälkeen työnhakuun.

Ehkä suurimman yllätyksen koin soittaessani verotoimistoon. Vielä Suomessa ollessani halusin selvittää myös veroasiat tulevaisuutta varten. Puhelimessa selvisi, että verottajan mukaan Suomella säilyy verotusoikeus tuloihin periaatteessa niin kauan, kuin suomalaisella on joku olemassa oleva yhteys Suomeen. Eli käytännössä jos hakautuu ulkomaille töihin, Suomella on oikeus verottaa myös ulkomailla hankittuja tuloja työskentelymaan lisäksi siihen pisteeseen asti, mikä olisi näistä tuloista Suomessa maksettava vero. Ulkomailla asuvan ja työskentelevän suomalaisen olisikin ilmoitettava tulonsa lain mukaan verottajalle niin kauan kuin on Suomen kansalainen, ja ilmoituksen jälkeen verottaja päättänee tapauskohtaisesti kuinka verojen kanssa toimitaan. Kokonaisuudessaan tämä verotusasia kuulostaa vähintäänkin kummalliselta ja olettaa saattaa, että tässäkin asiassa käytäntö on kaukana puhelimessa kerrotusta ohjekirjamallista.

Kuva lainattu intrigoori.blogspot.de

Ennen kuin Suomen verojärjestelmä alkaa taas masentamaan liikaa niin mennäänpä aiheesta seuraavaan eli nykyiseen asuinkaupunkiini Koblenziin. Asustelen tällä hetkellä armeijan aikanaan omistamassa kerrostalossa ihan mukavassa ja tilavassa asunnossa kahden insinööripojan kanssa noin puolentoista kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustasta. Kaikki oleellinen, kuten kaupat ja ravintolat sijaitsevatkin siis lyhyehkön kävelymatkan päässä. Kaupunki ei sinäänsä ole mikään uusi tuttavuus minulle, sillä olen käynyt täällä aikaisemminkin, mutta silti joka kerta löydän kaupungista jotain uutta ja mielenkiintoista katseltavaa ja koettavaa.

Tässä mä asun.

Maisemat matkalla keskustaan.

Tiistaina kämppikseni Johannes vei minut kaupunkikierrokselle (ja koriostoksille, tarvitsin koreja mm. bikineille ja vöille ym. tärkeälle). Wikipediatiedon lisäksi (asukasluku hieman yli 100 000 asukasta, pinta-ala 105 km2 (vertaa Oulu: 3 114 km2), sijaitsee Mosel- ja Rein- jokien liittymäkohdassa, perustettiin jo vuonna 8 eaa. ja on tällä hetkellä tunnettu viiniteollisuudestaan) opin kaupungista monta uutta ja mielenkiintoista asiaa. Vaatekaupat ja ostoskeskukset on koluttu jo aikaisemmin, mutta nyt oli aika tutustua itse kaupunkiin. 

Ensinnäkin Koblenz on hyvin selvästi jakautunut vanhaan ja uuteen osaan. Suuri osa kaupungista tuhoitui toisen maailmansodan pommituksissa pahasti, mutta onneksi osa historiallisesta kaupungista säilyi suhteellisen koskemattomana. Erityisesti tämä sodista selvinnyt vanha osa Koblenzia onkin oikein kaunis ja sympaattinen mukulakivikatuineen ja jopa satoja vuosia vanhoine taloineen.

Johannes the city guide.

Osa modernimpaa Koblenzia: Ostoskeskus Forum.

Erityisen mielenkiintoista keskustassa on patsaat. Kun niihin alkaa kiinnittää huomiota, niitä näkee kaikkialla. Ja jokainen niistä on erilainen. Ehkä mielenkiintoisin kaikista niistä on Sylkijä. Kuvamateriaalia Sylkijästä ei vielä ole, mutta kerrottakoon, että kyseessä on patsas, joka sylkäisee aika-ajoin pahaa-aavistamattomien ohikulkijoiden päälle. Kyseinen herra on ilmeisesti ollut tunnetumpikin kaveri tässä kaupungissa, sillä hän komeilee myös jokaisessa kaivonkannessa keskustan alueella. Muita hauskoja patsaita ovat mm. Lihava Leipuri, Kissanainen, sekä erään keskiaikaisen rakennuksen seinässä oleva naama, joka näyttää kieltä ja pyörittelee silmiään ohikulkijoille.

Kissanainen. Tätä patsasta ainakin ystäväni Pia, Tiia ja Henkka osaisivat arvostaa. :)

Kaikenkaikkiaan Koblenz on kaunis kaupunki, josta löytyy kaikki tarvittavia ja enemmänkin. Erityisesti kesäaikaan kaupunki on täynnä muun muassa kiinalaisia ja englantilaisia turisteja, sillä jokien kautta kaupungin läpi kulkee useita hienoja risteilijöitä päivittäin.

Deutsches Eck eli paikka, jossa Mosel ja Rhein liittyvät toisiinsa.

Ja seuraavaksi kuvapläjäys muista asioista, jotka ovat hidastaneet laukkujeni purkamista:

Illalliset kaupungilla.

Kauppojen tarjontaan tutustuminen. Huomatkaa miten ihanat VANSit löysin!

Samoin kuin lähikuntosaliin tutustuminen. Kolme kerrosta, vain 18€/kk ja näin rauhassa siellä saa treenata!

Bangkok-naapurin Olin kanssa hengailu.

Pääsiäisreissu Heidelbergiin.

Ensimmäinen viikko täällä on siis todellakin mennyt vauhdilla. Ensi viikolla alkaa yliopisto, jonka aloitus onkin sitten ihan oma tarinansa ja sisältää ainakin seitsemässä virastossa käymisen. Näihin tunnelmiin ja kuviin.

Bis Bald!

Eliisa