Hallo Ihr Finnen!

Hyvää sunnuntai-iltaa sinne Suomeen! Täällä germaanien keskellä on taas yksi viikko vierähtänyt yhtä nopeasti kuin edellinenkin. Tähän viikkoon mahtui niin orientaatiopäivät yliopistossa kuin vaihto-oppilastoimintaa, sekä jalkaisin tai pyörällä tutustumista uuteen asuinkaupunkiin.

Jos vaikka ensin kertoisin muutaman faktan uudesta opinahjostani. Vaihtoyliopistoni Universität Koblenz-Landau jakautuu kahteen toimipaikkaan: Koblenzin ja Landaun kampuksiin, joissa molemmissa opiskelee noin 7500 opiskelijaa/kampus yhteensä 8 eri tiedekunnassa. Tämä yliopisto on vielä suhteellisen nuori, sillä se on perustettu ilmeisesti vuonna 1990. Yliopisto on täysin saksankielinen poislukien Web Science- maisteriohjelma, sekä joitain yksittäisiä kursseja muissa koulutusohjelmissa. Tosin muutaman päivän kokemuksen perusteella myöskin Web Science- tiedekunnan tarjoamat kurssit voivat olla myös saksaksi luennoitsijan niin päättäessä, joten saapa nähdä miten tällaisen vielä ein bisschen saksaa osaavan käy täällä.. Onneksi omat opiskeluni ovat Suomessa gradun palautusta vaille valmiit, joten ei ole kauhean paha jos opintopisteiden suorittaminen kaatuu kielitaitoon tai ennemminkin sen puutteeseen. Saksaahan tänne tultiinkin opiskelemaan.

Yliopistolla oli vielä hyvin hilijasta tällä viikolla.

Yliopisto alkoi osaltani keskiviikkona yhteisellä tapaamisella ja aamiaisella muiden vaihtareiden ja yliopiston edustajien kanssa. Tämä ensimmäinen viikko on ollut orientaatiota sekä muihin vaihtareihin ja paikkoihin tutustumista ja itse opetus alkaa vasta ensi viikolla. Päästiinkin jo heti tutustumaan paikalliseen opiskelijakulttuuriin torstaina Pub Rally- tapahtuman myötä. Tarkoituksena oli jakautua tiimeihin ja kiertää oman ryhmän kanssa Koblenzin pubeja. Oli mukava tutustua vähän paikallisiinkin opiskelijoihin vaihtareiden lisäksi, varsinkin kun yhteinen kielikin alkoi heidän kanssaan löytyä toisen anniskeluravintolan jälkeen. Halutessaan nämä saksalaiset ovatkin näköjään erittäin kykeneviä puhumaan sujuvaa englantia, kunhan saavat ensin hieman rohkaisua alleen. 

Pub Rally alkamaisillaan.

Yksi Koblenzin about sadasta baarista.

Osataan me myös syödäkin. Grillailua vaihtareiden kanssa lauantai-iltana.

Melkeinpä päällimmäisenä tästä viikosta on kuitenkin jäänyt mieleen saksalainen byrokratia. Onhan sen kauheudesta kuultu huhuja kaukaiseen Suomeen asti, mutta nyt pääsin kokemaan sen ensimmäistä kertaa henkilökohtaisesti. Nimittäin keskiviikosta puolet päivästä meni erinäisissä toimistoissa ravatessa ympäri kaupunkia ja selvittäessä mitä kaikkea pitää tehdä, jotta saa opiskelijakortin. Kasan papereita, muutaman leiman ja parissa eri puolilla kaupunkia sijaitsevissa toimistoissa vierailujen sekä periksiantamattoman asenteen jälkeen olin saanut oikeudet opiskelijakorttiini, jonka pystyin tulostamaan seuraavana päivänä netistä. Vaihto-oppilaskaverillani ei käynyt yhtä hyvä tuuri, ja hän joutuikin ravaamaan yliopiston ja toisella puolella kaupunkia sijaitsevan toimiston väliä keskiviikon lisäksi muutamaan otteeseen myös torstaina ennen kuin opiskelijakortti oli tulostamista vaille valmis. 

Opiskelijakortti on ehkä kuitenkin kaiken sen hankkimiseksi nähdyn vaivan arvoinen, sillä nimittäin pääsee muun muassa ajelemaan bussilla ilmaiseksi niin paljon kuin ikinä haluaa ja jaksaa. Todennäköisesti siis minunkin - henkilöauton, pyörän tai omien jalkojeni nimeen vannovan on ehkä taivuttava tähän maksuttomaan houkutukseen ja lopetettava joukkoliikenteen välttely. Ehkä ainakin sadekelillä ja pimeällä voisin harkita bussilla liikkumista.  

Lisää toimistorallia on luvassa todennäköisesti jo ensi viikolla. Nimittäin tarvitsisin paikallisen pankkitilin ja sen avaaminen onkin sitten oma urakkansa, johon sisältyy nykyisen vuokranantajan metsästys, pieni paperisota ja parissa virastossa vierailu, jonka jälkeen olen todennäköisesti valmis itse pankkineuvotteluun. Täällä on tärkeää huomioida, että jokainen paperi on aito alkuperäinen eikä skannattu tai kopio missään nimessä. Myöskin leiman tai parin puuttuminen todistuksista tai papereista saattaa saksalaiset epäilemään niiden aitoutta. Toinen Suomi-tyttöä kummastuttava juttu byrokratian lisäksi on käteinen. Se on nimittäin usein yksi ainoista hyväksyttävistä (lue ainoa) maksutavoista kaupoissa ja ravintoloissa. Eniten ehkä yllätti, kun Ikeassakin piti maksaa vanhalla kunnon cashillä (hyvä ettei sentään oravannahkoilla), sillä Visasta tai MasterCardista ei oltu vielä kuultu sielläpäin.

Onneksi oli käteistä niin sain ostettua tutut ja turvalliset Ikean lihapullat. Mukavaa vaihtelua bratwurstille.

Noh maassa maan tavalla ja onhan täällä erittäin paljon hyvääkin muutamaa heikkoutta vastaan. Ainakin täältä saa ostaa vapaasti viiniä ruokakaupasta, eikä tarvitse googlettaa lähimmän Alkon osoitetta ja aukioloaikoja. Tai maksaa itseään kipeäksi alkoholin lisäksi kaupassa ostostellessaan tai varsinkaan ravintolassa ruokaillessaan. Tai körytellä 75km/h karavaanarin perässä valtateitä pitkin ja kuluttaa 100 kilometrin matkaan kahta tuntia. Tai maksaa virheellisestä pysäköinnistä 45e (täällä 5-10e). Ihan vaan muutamia juttuja mainitakseni. 

Vieläkin täällä viihdytään paremmin kuin hyvin, ja varsinkin kesäkelit (esim. perjantaina +22C) tuntuvat aivan ihanalta pitkän ja pimeän talven jälkeen. Tässä vielä muutamia kuvia tältä viikolta, olkaa hyvä:

Omenapuut kukkivat täällä jo aivan ihanasti.

Auringonlasku Mosel-joella.

Viime postauksessa oli puhetta Sylkijästä. Tässä hän kaivonkannessa.

Thumbs up!

Saksalaiset rakastavat italialaista jäätelöä. Jopa niin paljon, että jonottavat tunnin saadakseen sitä.

Mä rakastan Nutellaa (ja kaljaa). Saksalainen aamu/ilta/välipala.

Tälläisiä vanhoja kirkkoja tai muita rakennuksia kauniine puutarhoineen on kaikkialla.

Täällä pyöräilymaastot on astetetta Oulua haastavampia. Voittajan tuuletus yhden mäkilenkin suorittamisen jälkeen.

Tein myös toimiston itselleni kämpille. Jos oma työhuone toisi vähän lisämotivaatiota graduhommaan.

Lyhykäisyydessään tällästä taas täällä. Hyvää viikkoa sinne Suomeen ja kuulemisiin! :) 

Eliisa